Dissosiaatio – mitä se on ja miksi sen tunnistaminen on tärkeää traumaterapiassa?

Dissosiaatio on ilmiö, jossa huomio, kokemus itsestä tai yhteys ympäristöön häiriintyy. Se voi olla hyvin tavanomaista ja liittyä kuormitukseen tai stressiin, tai se voi olla osa monimutkaisempaa traumaperäistä rakenteellista dissosiaatiota. Siksi on tärkeää erottaa dissosiaation eri muodot toisistaan, jotta hoito voidaan suunnata turvallisesti ja oikealla tavalla.

Arkipäiväinen dissosiaatio – kuormituksen ja stressin yhteydessä esiintyvä ilmiö

Dissosiaatio ei aina liity vakavaan traumaan. Moni kokee esimerkiksi:

• poissaolon tai "sumuisuuden" tunnetta

• hetkittäistä irtautumista omista tunteista

• vaikeutta keskittyä, kun stressi kasvaa

• kokemuksen, että hetki tai ympäristö tuntuu etäiseltä

Nämä reaktiot ovat hermoston tapa säädellä kuormitusta. Ne ovat yleensä ohimeneviä ja korjaantuvat, kun stressi lievittyy ja turvallisuuden tunne vahvistuu.

Rakenteellinen dissosiaatio – traumaperäisen oireilun ydinilmiö

Rakenteellisessa dissosiaatiossa mielen osien välinen yhteys on traumahistorian vuoksi jakautunut.
Tämä voi näkyä esimerkiksi:

• yhtenäisyyden häiriintymisenä omissa tunteissa, ajatuksissa tai kehon kokemuksessa

• toimintatapojen vaihteluna, joka tuntuu vaikeasti hallittavalta

• muistiaukkoina tai siirtyminä, joita henkilö ei täysin tunnista

• sisäisen kokemuksen pirstaleisuutena

Rakenteellinen dissosiaatio ei ole merkki persoonallisuuden heikkoudesta, vaan seurausta tilanteista, joissa hermoston oli välttämätöntä suojata yksilö ylivoimaiselta kuormitukselta. Siksi sen hoito edellyttää erityistä sensitiivisyyttä ja vaiheittaista työskentelyä.

Miksi dissosiaation tunnistaminen on keskeistä terapiassa?

Jos dissosiaatiota ei huomata, työskentely voi helposti muuttua asiakkaalle liian kuormittavaksi tai vaikeasti jäsennettäväksi. Terapian tavoitteena ei ole "murtaa suojauksia", vaan tukea vakautta ja yhteyttä omaan kokemukseen.

Traumaterapiassa kiinnitetään erityistä huomiota siihen, miten:

• asiakas pystyy ylläpitämään yhteyttä tähän hetkeen

• kehon, tunteiden ja ajatusten yhteys rakentuu vähitellen

• reaktiot eivät nouse yli hermoston sietoikkunan

• sisäistä yhteyttä vahvistetaan turvallisessa tahdissa

Kun dissosiaatio huomioidaan, työskentely etenee vakaammin ja asiakkaan toimijuus säilyy.

Miten traumaterapia hyödyntää dissosiaation ymmärtämistä?

Traumaterapiassa:

• tunnistetaan dissosiaation eri muodot (lievistä stressireaktioista rakenteelliseen dissosiaatioon)

• arvioidaan, mikä on asiakkaan tämänhetkinen jaksamisen ja sietoikkunan taso

• käytetään menetelmiä, jotka auttavat vahvistamaan vakautta ja kehotietoisuutta

• edetään vaiheittain: ensin vakauttaminen, sitten traumamuistojen työstäminen, ja lopuksi integraatio

Tavoitteena on, että mielen eri osat voivat toimia yhä enemmän yhteistyössä, ja että yhteys omaan kokemukseen vahvistuu turvallisesti.

Dissosiaatio on monimuotoinen ilmiö, jonka ymmärtäminen syventää sekä asiakkaan että terapeutin näkemystä siitä, mitä hoitoprosessissa tapahtuu.  Moni kokee helpotusta, kun ymmärtää, ettei dissosiaatio ole harvinainen eikä aina merkki vakavasta häiriöstä. Toisille se taas on keskeinen osa traumahistoriaan liittyvää oireilua. Kummassakin tilanteessa tietoisuus ilmiöstä tekee hoitopolusta selkeämmän: kun reaktioiden taustaa ymmärretään, niitä voidaan kohdata tavalla, joka tukee vakautta ja vähittäistä muutosta.