Hitaus hoitaa

Mikä on hitaus?
Sana, joka usein kuulostaa passiiviselta, jopa laiskalta. Silti luonto on hidas, ja silti se toimii täydellisesti. Vuodenajat vaihtuvat omaan tahtiinsa, kasvu tapahtuu rytmissä, jota emme voi pakottaa. Miksi sama rytmi on niin vaikea hyväksyä ihmisyydessämme?

Luonnon rytmi ja ihmisyyden kiire
Luonnon hitaus on meille helppo hyväksyä, koska sen muutos on näkyvää ja lohdullista.
Tiedämme, että syksyn jälkeen tulee talvi, ja kevään myötä uusi kasvu. Kukaan ei odota puun versovan talvella.
Silti ihmisen kohdalla unohdamme tämän syklin. Haluamme kehittyä, toipua, ymmärtää ja parantua nopeasti — kuin vuodenaikojen kierto voisi tapahtua yhdessä yössä.
Ehkä kiire syntyy siitä, että olemme menettäneet yhteyden luonnolliseen rytmiin, kun mieli juoksee etumatkalle. 

Nopeuden kulttuuri
Elämme ajassa, jossa kaikki on saatavilla heti.
Ruoka, tieto, viihde, seura, tavarat muoti – kaikki yhdellä napin painalluksella. Nopeus on tehnyt elämästä tehokasta, mutta samalla myös kuluttavaa. Kun maailma ympärillä kiihtyy, keho ja mieli alkavat uskoa, että niidenkin pitäisi ehtiä. Että suru, pelko, kipu ja häpeä voisi "hoitaa pois" yhtä nopeasti kuin tilaisi paketin kotiin.
Mutta ihmisen sisäinen maailma ei tottele samaa logiikkaa kuin algoritmit.

Monet oireet, joita kannamme, eivät ole syntyneet hetkessä.
Ne ovat rakentuneet hiljalleen — vuosien, joskus vuosikymmenten kuluessa.
Siksi on epärealistista ajatella, että niiden purkautuminen tapahtuisi nopeasti. Toipuminen ei ole tekninen korjaus, vaan hidas, orgaaninen prosessi.

Hitaus traumaterapiassa
Traumaterapiassa hitaus tai nopeus ei ole valinta, vaan omantahtinen prosessinsa.
Hermosto ei rauhoitu käskystä, eikä turva synny ymmärryksestä, vaan kokemuksesta.
Keho tarvitsee aikaa oppiakseen, että nyt on toisin.
Joskus terapiassa tuntuu, ettei "tapahdu mitään". Mutta juuri siinä on työn ydin — turvallisen toistuvuuden, rytmin ja yhteyden kautta keho saa uuden kokemuksen: se voi olla läsnä ilman että mitään pahaa tapahtuu.

Hitaus on myös suoja.
Se estää meitä avaamasta liikaa ja liian nopeasti. Se antaa keholle ja mielelle mahdollisuuden ehtiä mukaan siihen, mitä on nousemassa esille.

Hitaus on toipumisen kieli
Hitaus ei ole paikalleen pysähtymistä tai vastavirtaan rämpimistä vaan sopivassa rytmissä etenemistä.
Se on tapa olla suhteessa elämään, ei suorittaa sitä.

Kun hyväksymme sen, että osa asioista vie aikaa – ei siksi, että olemme tehneet jotain väärin, vaan koska elämä on hidas prosessi – alamme liikkua toipumisen suuntaan.

Hitaus hoitaa, koska se antaa keholle ja mielelle mahdollisuuden kohdata toisensa uudelleen.

Ehkä hitaus on lopulta samaa kuin luottamus.
Luottamus siihen, että kaikki tapahtuu ajallaan.
Että elämä kantaa myös silloin, kun emme kiirehdi sitä eteenpäin.