Keho kertoo ja kantaa tarinaa

Viime aikoina keho orientoitunut terapia on noussut esiin yhä useammin. Siitä puhutaan, sitä etsitään, siihen kouluttaudutaan.
Keho, tämä maallinen tomumaja tai temppeli ei ole minulle terapiassa sivuroolissa. Suhtaudun kehoon valtavana resurssina- ja usein kehon juuri se paikka, jossa rehellinen tieto ja autenttisuus asuvat. Keho kantaa, säilöö ja varastoi, etenkin silloin kun mieli on joutunut suojautumaan.

Joogaopettajana ajattelen kehoa elävänä muisti- ja viestijärjestelmänä. Keho kantaa, kertoo ja kaipaa yhteyttä. Se palaa uudelleen siihen, mitä ei ole vielä saatu loppuun asti koettua. Ei suinkaan rangaistakseen vaan suojellakseen. Traumatisoituminen näkyy kehossa sekä ylijännittyneenä hälytystilana että yhteyden katkeamisena. Joskus keho reagoi liikaa ja joskus reaktiot puuttuvat kokonaan.

Toipumisessa keho ei ole pelkkä paikka, jossa oire tapahtuu vaan paikka jossa uutta rakennetaan. Kehollisuus terapiassa ei tarkoita vain keinoja käsitellä traumaa kehollisesti –vaan ennen kaikkea tilaa tunnistaa kehon voimavarat, säätelyn mahdollisuudet ja läsnäolon voima. Kehollinen yhteys on ollut aina läsnä: siinä, miten hengitämme, missä rytmissä puhumme, miten asetumme vuorovaikutukseen itsen ja muiden kanssa. Kehoyhteyden rakentuminen ei ole tavoite vaan enemmänkin edellytys, toipumisen alusta.
Kehollisuus terapiassa voi olla:
– Läsnäoloa ja pysähtymistä kehon äärelle
– Yhteistä säätelyä ja turvan kokemusta
– Kehon kautta aukeavia oivalluksia tai tunnekokemuksia

Joskus ei tarvita lisää sanoja, vaan mahdollisuus tulla kuulluksi myös niiden tuolla puolen.