Mikä on takauma (flashback)?

Mikä on takauma (flashback)? – Trauma ei ole vain muisto

Traumatyössä törmään usein käsitykseen, että takauma tarkoittaa selkeää, elokuvamaista mielikuvaa menneestä tapahtumasta. Todellisuudessa traumaattinen takauma on paljon monimuotoisempi ilmiö. Se voi olla kuva – mutta yhtä hyvin se voi olla kehollinen reaktio, tunneaalto, ajatuskatkelma, haju, ääni tai vaikeasti sanoitettava kokemus siitä, että jokin on vialla juuri nyt.

Tässä tekstissä tarkastelen takaumaa traumapsykoterapian näkökulmasta: mitä se on, miten se ilmenee ja miksi sen ymmärtäminen on keskeistä sekä asiakkaalle että ammattilaiselle.

Takauma ei ole muisto vaan tilakokemus

Traumamuisto eroaa tavanomaisesta autobiografisesta muistosta. Siinä missä tavallinen muisto sijoittuu menneisyyteen ("näin tapahtui silloin"), takauma koetaan usein nykyhetkessä. Hermosto ei muista – se elää uudelleen.

Takaumassa aikaperspektiivi hämärtyy:
🔸mennyt tuntuu nykyhetkeltä
🔸keho reagoi kuin uhka olisi tässä ja nyt
🔸järjellinen tieto turvallisuudesta ei rauhoita

Siksi asiakkaan kokemus voi olla hämmentävä ja pelottava: "Tiedän, että olen turvassa, mutta kehoni ei tiedä."

Takaumien monet muodot

1. Kehollinen takauma

Monille trauma ei palaa kuvina vaan kehossa:
🔸sydämen tykytys, vapina, hikoilu
🔸pahoinvointi, paine rinnassa
🔸lamaantuminen, voimattomuus
🔸kipu tai puutuminen ilman lääketieteellistä selitystä

Kehollinen takauma on usein varhainen tai relationaalinen trauma, jossa tapahtumia ei ole voitu sanallistaa.

2. Emotionaalinen takauma

Emotionaalisessa takaumassa ihminen tempautuu äkillisesti voimakkaaseen tunnetilaan:
🔸musertava häpeä
🔸paniikki
🔸toivottomuus
🔸hylätyksi tulemisen tunne

Tällöin ei välttämättä ole mitään tietoista muistikuvaa – vain tunne, joka on suhteettoman voimakas nykytilanteeseen nähden.

3. Aistillinen takauma

Trauma voi aktivoitua aistien kautta:
🔸haju (esim. alkoholi, sairaala)
🔸ääni (huuto, askel)
🔸kosketus tai sen puute
🔸valaistus, lämpötila
Aivot yhdistävät aistimuksen alkuperäiseen uhkatilanteeseen ilman tietoista ajattelua.

4. Kognitiivinen takauma

Tämä voi ilmetä äkillisinä, trauma-ajan uskomuksina:
🔸"Olen vaarassa"
🔸"Olen huono"
🔸"Kukaan ei auta"
Ajatus ei tunnu mielipiteeltä vaan totuudelta.

Miksi takaumia syntyy?

Traumaattinen kokemus ylittää sietokyvyn. Tällöin:
🔸muistijälki tallentuu pirstaleisesti
🔸hippokampuksen aikajäsentely heikkenee
🔸mantelitumake jää ylivireään hälytystilaan

Kun jokin nykyhetken ärsyke muistuttaa edes etäisesti alkuperäisestä uhasta, hermosto reagoi automaattisesti. Takauma ei ole heikkoutta eikä "ylireagointia" – se on selviytymisjärjestelmän seurausta.

Takauma ja dissosiaatio

Monilla takaumiin liittyy dissosiatiivisia piirteitä:
🔸epätodellinen olo
🔸etääntyminen kehosta
🔸katkonainen muisti
🔸vaikeus puhua

Dissosiaatio on suojamekanismi, ei häiriö sinänsä. Se on kehon tapa selvitä, kun pakeneminen tai puolustautuminen ei ole ollut mahdollista.

Miten takauma eroaa ahdistuksesta tai paniikista?

Vaikka oireet voivat näyttää samankaltaisilta, takaumassa reaktio liittyy menneeseen traumaan. Paniikkikohtaus voi syntyä ilman traumaattista taustaa, mutta trauma­takaumassa hermosto reagoi opittuun uhkaan.
Tämän eron sanoittaminen voi olla asiakkaalle valtavan vapauttavaa.

Mitä auttaa takauman hetkellä?

Traumatyössä tavoitteena ei ole estää takaumia väkisin, vaan:
🔸tunnistaa ne ajoissa
🔸palauttaa yhteys nykyhetkeen
🔸vahvistaa kehon kokemusta turvallisuudesta

Keskeisiä keinoja:
🔸maadoittuminen (aistit, liike)
🔸nimeäminen: "Tämä on takauma"
🔸ympäristön havainnointi
🔸hengityksen ja kehon rytmin säätely

Lopuksi

Takauma ei ole vain muisto menneestä – se on menneisyyden aktivoitumista nykyhetkessä. Kun opimme tunnistamaan takaumien monimuotoisuuden, voimme kohdata sekä itsemme että asiakkaamme lempeämmin ja tarkemmin.