Mikä on trauma ?

Trauma ei ole "pelkkä" järkyttävä tapahtuma. Trauma on hermoston kokemus siitä, ettei keho tai mieli saanut sitä, mitä tarvitsi selviytyäkseen – silloin, kun sillä olisi ollut eniten tarvetta tuelle.
Trauma on siis ennen kaikkea suhde turvaan, ei välttämättä yksittäinen muisto. 

Tämä avaa tärkeän näkökulman: trauma voi syntyä kahdella tavalla
1. Mitä tapahtui
2. Mitä ei tapahtunut

Trauma on hermoston reaktio
Kun jotakin tapahtuu liian nopeasti, liian varhain, liian usein tai liian yksin, autonominen hermosto toimii puolestamme. Se suojaa tavalla, joka voi tuntua myöhemmin "epäloogiselta", mutta jolla on ollut tarkoitus:
🔸taistella
🔸paeta
🔸 jähmettyä
🔸irrottaa mieli kehosta (dissosiaatio)
🔸 suojata energiankulutusta laskemalla vireystilan alas
Ne ovat kehon tapa selviytyä, silloin kun tilanne ylitti käytettävissä olevat voimavarat.

Trauma voi olla myös sitä, mitä ei tapahtunut

Moni ajattelee traumaattisten kokemusten olevan aina väkivaltaa, onnettomuuksia tai kriisejä. Mutta yhtä lailla traumaa voi syntyä, kun jotakin olennaista puuttui:
🔸tukea ei ollut silloin, kun olisi pitänyt
🔸lapsi jäi emotionaalisesti yksin
🔸kukaan ei auttanut säätelemään tunteita
🔸ei ollut aikuisen peilausta, lohtua tai ennustettavaa läsnäoloa
🔸hoiva oli epätasaista: joskus liikaa, joskus liian vähän
🔸läheinen oli fyysisesti läsnä, mutta emotionaalisesti poissa

Tämä on usein näkymätöntä traumaa – ja juuri siksi niin yleistä.
Keho tunnistaa turvattomuuden, vaikka järki sanoisi: "Mutta eihän mitään pahaa varsinaisesti tapahtunut."

Yksittäinen trauma vs. monimuotoinen / kompleksinen trauma

1) Yksittäinen trauma (single-incident trauma)

🔸onnettomuus
🔸sairauskohtaus
🔸yksittäinen väkivaltatilanne
🔸kriisi, joka rikkoo äkillisesti turvan
Tapahtuma on selkeästi rajattavissa, ja oireet liittyvät usein siihen tiettyyn hetkeen.

2) Monimuotoinen tai kompleksinen trauma (K-trauma)

Kompleksinen trauma syntyy jatkuvasta tai pitkäkestoisesta turvattomuudesta, usein lapsuudessa.
Silloin hermosto ei vain reagoi traumaan – se muotoutuu selviämään sen varaan.

Tyypillistä on:
🔸epätasainen vireystila (ylivireys ↔ alavireys)
🔸vaikeus luottaa tai pysyä ihmissuhteissa
🔸jatkuva varuillaan olo
🔸tunne, ettei oikein koskaan "lepää"
🔸häpeä, ylikuormitus, rajojen hämärtyminen
🔸tunne-elämän poukkoilu tai turtumus

Kompleksinen trauma ei siis ole "heikko kohta psyykessä", vaan kehityksellinen sopeutuminen ympäristöön, jossa ihminen ei saanut riittävää turvaa.

Trauma ei katoakaan kriisin jälkeen – vaan silloin kun turva palautuu

Moni huomaa, että trauma oireilee vahvimmin silloin kun elämä rauhoittuu:
🔸kun kiire loppuu
🔸kun lapset kasvavat
🔸kun työkuormaa kevennetään
🔸kun arjen sotku alkaa järjestyä

Tämä ei tarkoita, että "nyt vasta meni rikki".
Se tarkoittaa, että hermostolla on vihdoin tilaa reagoida siihen, mitä se ei ole aiemmin pystynyt käsittelemään.

Miltä trauma voi tuntua arjessa?

Trauma näkyy usein pieninä arjen ilmiöinä, jotka helposti tulkitaan persoonallisuudeksi:
🔸ylianalysointi
🔸jatkuva varuillaan olo
🔸vaikeus rauhoittua, vaikka olisi aikaa
🔸tunne että jokin on "pielessä" ilman syytä
🔸äkillinen turtumus tai energian romahtaminen
🔸itsensä pienentäminen
🔸jatkuva tarve pärjätä yksin
🔸vaikeus ottaa apua vastaan

Todellisuudessa nämä ovat hermostollisia selviytymisstrategioita, eivätkä merkki siitä, että ihminen olisi "huono" tai "vaikea".

Voiko traumasta toipua? Kyllä – koska hermosto on muovautuva

Hyvä uutinen on tämä: hermosto oppii uutta koko elämän ajan.
Trauman vastakohta ei ole unohtaminen, vaan turvan uudelleen oppiminen.

Toipuminen rakentuu:
🔸kehon signaalien tunnistamisesta
🔸vireystilan säätelystä
🔸turvallisesta vuorovaikutuksesta
🔸pikkuhiljaa laajenevasta kapasiteetista tuntea ja olla läsnä
🔸siitä, että saa kokea olevansa turvassa toisen ihmisen kanssa

Trauma ei siis ole pysyvä tila. Se on kokemus, jonka keho ja mieli voivat oppia kirjoittamaan uudella tavalla.