Painokeskeinen lihavuuden hoito voi toistaa häpeän ja kontrollin dynamiikkaa

Suomessa yli 1,2 miljoonalla aikuisella on lihavuutta (THL). Käypä hoito suositus keskittyy pääosin elintapamuutoksiin ja somaattisiin tekijöihin, mutta psyykkinen hyvinvointi ja traumaattisten kokemusten huomiointi ovat jääneet varjoon. Perinteinen painonpudotukseen keskittyvä hoito voi vahvistaa häpeän ja kontrollin kierrettä, erityisesti jos hoito ei huomioi yksilön kokemusmaailmaa ja psyykkisiä tarpeita. 

Painokeskeinen lähestymistapa lihavuuden hoidossa voi huomaamatta toistaa samoja häpeä- ja kontrollidynamiikkoja, joita yksilö on saattanut kokea traumakokemustensa vuoksi. Traumasensitiivinen lähestymistapa korostaa turvallisuutta, neutraalia kieltä ja yksilön kokemuksen huomioimista.

Miksi näin tapahtuu?
1. Häpeä ja kontrolli Perinteinen painonpudotus voi keskittyä numeroihin, mikä voi vahvistaa häpeän tunteita, syyllisyyttä, luoda painetta, riittämättömyyden tai epäonnistumisen kokemuksia. Traumaattisen historian omaavalle tämä voi tuntua erityisen kuormittavalta.
2. Keho kantaa elämänhistoriaa Trauma vaikuttaa hermostoon ja vireystilaan. Painon, ruokavalion ja liikunnan äkilliset muutokset ja seuranta voivat lisätä stressiä ja estää kehoa ja mieltä rauhoittumasta
3. Käyttäytymisen ja tunteiden yhteys Hoidon ja ohjauksen keskittyminen käyttäytymiseen ja tiedon lisäämiseen, eivät välttämättä tue tunteiden ja kehon viestien tunnistamista tai säätelyä.  
4. Turvallinen ja hyväksyvän neutraali olosuhde Hoito, jossa mittarit ja tavoitteet ovat keskiössä, voivat tuntua kontrolloivilta ja jopa uhkaavilta hermostolle. Traumasensitiivinen lähestymistapa korostaa yksilön valinnanvapautta, luottamussuhdetta sekä ihmisen suhteessa itseensä ja kehoonsa, että hoitosuhdetta.

Traumasensitiivinen lähestymistapa lihavuuden hoidossa
Suosin omassa työssäni neutraalia kieltä ja yksilön kokemuksen kuuntelua. Esimerkiksi ylipainoinen tai lihava sanojen sijaan puhun ihmisestä, jolla on kehon koko... tai tarvittaessa käytän lääketieteellistä termiä "lihavuus". Painotan ihmisen kuuntelua, miten henkilö itse kokee kehonsa ja millaisia tunteita siihen liittyy. Ajattelen, että jos kehosuhde on kuormittunut, tarvitaan tilaa tunteille ja kokemukselle ennen elintapamuutosta. Muutos, voi tapahtua pakon, syyllisyyden ja häpeän voimalla, joka on kuin jatkuvaa taistelua itseään ja kehoaan vastaan tai muutos voi pohjautua omiin arvoihin ja valinnanvapauteen, jolloin keho on kumppani eikä vihollinen. 

Lukijalle pohdittavaksi: 
Onko toiveenasi painon muutos vai kokonaisvaltainen hyvinvointi?
Miten saamasi tuki tukevat psyykkistä vointiasi?

Keho ei ole vihollinen- se kertoo mitä tarvitset. Elintapaohjaus, lääkkeelliset menetelmät tai painokeskeiset seurannat voivat olla tärkeässä roolissa ja osa matkaa, mutta siinä samalla on mahdollista löytää tapoja, joissa muutos pohjautuu väkivallattomaan ja ystävälliseen kehosuhteeseen.