Yhteys 1/3 Traumatisoituminen & Yhteys 

Trauma ei ole vain tapahtuma tai tapahtumatta jääminen. Se on kokemus siitä, että yhteys heikkenee tai katkeaa kokonaan.
Hetki, jolloin jotain tapahtui — ja keho, mieli tai sydän joutuvat kannattelemaan liikaa, liian yksin.

Meidän hermostomme on rakennettu yhteydelle. Kun olemme riittävän turvassa, olemme sopivasti virittyneitä: aistimme, reagoimme, hengitämme ja jaamme. Yhteys toisiin, luontoon, hengitykseen ja omaan sisäiseen kokemukseen on hyvinvoinnin perusta. Kun yhteys särkyy, myös elämän rytmi muuttuu.

Trauma on yhteyden katkos – hermoston, mielen ja kehon välinen rikkoutunut yhteys, joka jää elämään kehomielen kerroksiin.

Yhteyden katkeaminen

Kun jotakin sietokyvyn ylittävää tapahtuu, hermosto tekee sen, mitä sen kuuluu: se suojaa.
Se vetäytyy, jäätyy, irrottaa tietoisuuden sietämättömästä hetkestä.
Tämä on selviytymistä. Mutta juuri tässä hetkessä yhteys itseemme ja ympäristöön saattaa heiketä, katketa.

Psyykkisesti yhteydettömyys voi tuntua tyhjyytenä, vierauden tunteena tai irrallisuutena.
Kehollisesti se voi näkyä jähmettymisenä, tunnottomuutena tai vaikeutena aistia, mitä kehossa tapahtuu.
Sosiaalisesti se voi näyttäytyä vetäytymisenä, tai toisaalta ylivirittyneenä yhteyden etsimisenä.
Yhteys ei katoa vain mielessä, vaan myös hermoston säätelyjärjestelmässä.

Moni traumatisoitunut ei ole menettänyt yhteyttään vain toisiin, vaan myös siihen, mitä tarkoittaa olla omassa kehossaan.

Toipumisen ytimessä: yhteyden palauttaminen

Traumasta toipuminen ei ole pelkkää menneisyyden käsittelyä, vaan paluuta yhteyteen.
Turvallisen yhteyden rakentaminen on toipumisen alku – ensin terapeuttiseen suhteeseen, sitten omaan hengitykseen ja kehoon.

Vähitellen hermosto alkaa oppia, että nyt on toisin.
Yhteys ei palaudu kerralla, vaan mikrotasolla: katseessa, jossa tulee nähdyksi, liikkeessä, joka tuntuu omalta, hengityksessä, joka saa virrata vapaasti.

Kehollisessa ja traumainformoidussa työssä tämä näkyy pieninä mutta perustavanlaatuisina muutoksina:

• kyvyssä kuunnella kehoa ilman pelkoa

• kyvyssä hengittää ilman pakkoa

• kyvyssä olla yhteydessä toiseen ilman menetystä omasta rajasta

Yhteys on tila, jossa keho ja mieli alkavat jälleen puhua samaa kieltä.

Jooginen näkökulma: yhteyden muistaminen

Jooginen filosofia sanoo, että kärsimys syntyy erillisyyden harhasta – avidyasta.
Trauma tuo tämän harhan todeksi: koemme todella olevamme erillisiä, yksin, irrallaan.

Jooginen harjoitus on siksi syvimmiltään yhteyden muistamista.
Hengitys yhdistää sisäisen ja ulkoisen maailman.
Liike yhdistää mielen ja kehon.
Hiljentyminen yhdistää yksilöllisen tietoisuuden siihen, mikä on suurempaa.

Jooginen yhteys ei ole pakoa todellisuudesta, vaan sen syvää kohtaamista.
Se on pala palalta palaamista olemisen rytmiin, siihen, joka ei koskaan täysin kadonnut, vaikka yhteys siihen katkesi.

Kehon ja mielen kautta yhteys voi tulla todeksi – ei käsitteenä, vaan kokemuksena: "Olen tässä. Minä tunnen. Olen elossa."

 Yhteys on elämän kieli

Trauma voi katkaista yhteyden, mutta ei yhteyden mahdollisuutta.
Yhteys ei ole jotain, mitä rakennamme tyhjästä, vaan jotakin, johon palaamme.
Se on elämän kieli, joka meissä kaikissa asuu – odottaen tulevansa jälleen kuulluksi, hengitetyksi, eletyksi.

Yhteyteen palaaminen on syvimmillään muisto siitä, keitä me todella olemme: osa toisiamme, osa elämää, osa virtaa, joka kantaa.